Riskibudjetointi

Riskibudjetointi on sijoitusmenetelmä, jossa salkun kokonaisriski jaetaan yksittäisiin sijoitusluokkiin siten, että kullekin luokalle määritetään oma riskin budjetti. Tavoitteena on hallita riskejä systemaattisesti sekä varmistaa, ettei kokonaisriskin hallinta perustu pelkästään tuotto-odotuksiin tai pääoman määrään. Riskibudjetointi korostaa riskin hallintaa ja yhdistää sen salkun tavoitteisiin.

Riskin mittaaminen ja jakaminen ovat keskeisiä. Yleisiä mittareita ovat salkun kokonaisvolatiliteetti sekä riskiä kuvaavat mittarit kuten CVaR (Expected Shortfall). Näillä arvioidaan, kuinka paljon kustakin omaisuusluokasta muodostuu salkun kokonaisriskistä, ja asetetaan kullekin luokalle suhteellinen budjetti siten, että riskin kontributio vastaa tavoitetta.

Prosessi sisältää useita vaiheita: 1) määritä kokonaisriskin tavoite (esim. haluttu volatiliteetti tai riskitaso), 2) valitse mittari, 3) määritä riskibudjetit kullekin omaisuusluokalle, 4) optimoi salkun painot niin, että jokaisen luokan riskinkulutus vastaa budjettia, ja 5) toteuta säännöllinen uudelleenbalansointi sekä arvioi epävarmuuksia ja yhteiskorrelaatioita.

Käytännön hyödyt ja rajoitteet. Riskibudjetointi lisää salkun kurinalaisuutta, auttaa välttämään liiallista riskinottoa ja parantaa hajautusta. Sen haasteita ovat riskin mittausmenetelmien epävarmuus, estimointivirheet ja malliriski sekä tail-riskiin reagointi. Lisäksi herkkä muutos korrelaatioissa ja markkinatilanteessa voi vaatia jatkuvaa uudelleenarviointia.

Käyttökohteita ovat etenkin eläke- ja instituutiosijoittajat sekä rahastot, jotka haluavat hallita suuria portfoliokokonaisuuksia systemaattisesti ja läpinäkyvästi riskin mukaan.