Revoluutiot

Revoluutiot ovat yhteiskunnallisia ja poliittisia mullistuksia, joissa keskeiset valtio- tai yhteiskuntajärjestelmät muuttuvat radikaalisti ja nopeasti. Niihin voi sisältyä sekä valtakoneiston perustavanlaatuinen uusjako että laajat taloudelliset tai sosiaaliset muutokset, joiden seurauksena valta- ja oikeusjärjestys uudelleen määritellään. Revoluutiot voivat olla sekä väkivaltaisia että ei-väkivaltaisia, ja niiden kesto sekä laajuus vaihtelevat historiallisesti ja kulttuurisesti.

Usein revoluutiot syntyvät yhdistelmästä taloudellisia kriisejä, poliittista epäluottamusta, ideologisten aatteiden leviäminen sekä kansallisen identiteetin tai kulttuurisen itsemääräämiskyvyn vaatimukset. Ne voivat syntyä äkillisesti tai kehittyä pitkäjänteisesti, ja niiden aikana yhteiskunta kokee konflikteja, hallinnon muutoksia tai perustuslaillisia uudistuksia. Väkivalta ei ole pakollinen osa jokaista revoluutiota.

Historiallisesti merkittäviä revoluutioita ovat esimerkiksi Ranskan vallankumous (1789–1799), Englannin ja Skotlannin Glorious Revolution (1688), Yhdysvaltain vallankumous (1775–1783) sekä Venäjän vallankumoukset (1917). Myöhemmät tapahtumat, kuten Kiinan kansantasavallan perustaminen (1949) ja Iranin vallankumous (1979), ovat vaikuttaneet sekä alueellisesti että kansainvälisesti. Teollinen vallankumous puolestaan kuvaa taloudellista ja teknologista muutosprosessia, joka muokkaa yhteiskunnan rakenteita, tuotantovälineitä ja työelämää, vaikka se ei tavallisesti tarkoita yksittäistä poliittista vallankumousta.

Tutkimuksessa revoluutiot ovat keskustelun kohteita monien historiografisten lähestymistapojen mukaan: ne voivat heijastaa sekä yksittäisten johtajien hallinnollista toimintaa että massaliikkeiden kollektiivista toimintaa. Merkittäviä teemoja ovat vallan legitimaatio, kansallinen identiteetti ja vallan jakautuminen perustuslaillisesti, sosiaalisesti tai ideologisesti.