Resurssipuutteeseen

Resurssipuutteeseen tarkoitetaan tilannetta, jossa keskeisten luonnonvarojen tai tuotantopanosten saatavuus on rajallista suhteessa kysyntään. Ilmiö voi ilmetä korkeina hinnoina, toimitusketjujen häiriöinä sekä taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan rajoitteina. Yleisesti puute koetaan suhteellisena; puuttuminen ei välttämättä tarkoita absoluuttista loppumista, vaan kustannusten ja saatavuuden muutoksia.

Keskeisiä syitä ovat väestönkasvu, talouskasvu ja kulutuksen lisääntyminen, sekä luonnonvarojen uusiutumisen hidastuminen, ympäristömuutokset ja geopoliittiset riskit. Lisäksi käytön tehostaminen, teknologinen kehitys sekä riippuvuus harvinaisista tai epävarmoista toimituslähteistä vaikuttavat kokemukseen.

Seurauksia voivat olla hintojen nousu ja volatiliteetti, investointien kiinnittyminen korvaaviin tai kiertotalouteen sekä politiikan ja yritysten strategioiden muutos. Puute voi lisätä eriarvoisuutta, herättää kiertotaluuden ja kestävän kehityksen toimien tarvetta sekä vaikuttaa infrastruktuurien suunnitteluun.

Vastaavat toimenpiteet sisältävät resurssitehokkuuden parantamisen, materiaalien kierrätyksen ja uudelleenkäytön edistämisen sekä tutkimuksen ja kehityksen tukemisen uusien korvaajien löytämiseksi. Toimet voivat myös sisältää toimitusvarmuuden monipuolistamista, sääntelyä ja kansainvälistä yhteistyötä.

Indikaattoreita ovat varantojen ja kulutuksen suhde, hintakehitys, kierrätysaste sekä käytettävissä olevien resurssien hallinta. Resurssipuutteisuus on kiinteä osa kestävää kehitystä, taloudellista vakautta ja ilmastonmuutoksen hillintää, ja se vaatii sekä kansallista että kansainvälistä toimintaa.