Restaurointisuosituksiin

Restaurointisuosituksiin, eli restaurointisuositukset, ovat konservointityössä käytettäviä ohjeita ja suosituksia, joiden tavoitteena on ohjata restaurointiprosesseja sekä turvata kulttuuriperinnön aineellisen ja ilmaisullisen autenttisuuden säilyminen. Suositukset voivat kattaa sekä yksittäisen esineen että laajemman kohteen, kuten rakennuksen tai kokoelman, hoidon suunnittelun ja toteutuksen periaatteet. Niiden tarkoituksena on tasapainottaa tekniset, historiallisen arvon ja käytännön käytettävyyden vaatimukset.

Tyypillisesti restaurointisuositukset kuvaavat suunnittelun tavoitteet, käytettävät menetelmät sekä vaatimukset dokumentoinnille ja seurannalle. Ne sisältävät riskinarvioinnin, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat sekä periaatteet pysyvyydestä, palautettavuudesta ja kontekstin huomioinnista.

Kehittäminen tapahtuu usein yhteistyössä museoiden, konservointilaitosten, akateemisen tutkimuksen ja ammattilaisten sekä rahoittajien kanssa. Suositukset voivat olla kansallisia tai alakohtaisia, ja niitä päivitetään teknologian kehityksen, uusien tutkimustulosten ja palautteen perusteella. Kansainväliset eettiset ohjeet, kuten ICOM-CC:n periaatteet, toimivat viitekehyksenä.

Suhde standardeihin ja toteutus: Ne eivät yleensä ole lainsäädäntöä, mutta ohjaavat päätöksiä sekä hankkeiden ehtoja. Ne voivat olla osa kansallisia tai alueellisia standardeja ja ammatillisia eettisiä ohjeita sekä liittyä alan standardeihin. Restaurointisuositukset voivat siten vaikuttaa päätöksentekoon, rahoitukseen ja projektinhallintaan sekä toimia koulutuksen ja käytännön restauroinnin kehittämisen työkaluna.