Relaatiokannat

Relaatiokannat ovat tietokantajärjestelmiä, jotka perustuvat relaatiomalliin. Data tallennetaan taulukkoina (relaatioina), joissa jokainen taulukko koostuu riveistä ja sarakkeista. Taulukoiden välillä voidaan muodostaa yhteyksiä viiteavainten avulla, mikä mahdollistaa tiedon yhdistämisen eri taulukoista. Jokaiselle riville kuuluu yksilöllinen tunniste, jota käytetään ensisijaisena avaimena; toisiin taulukkoihin viittaavat avaimet (vierasavaimet) takaavat viittausten eheydentalen.

Relaatiotietokannat hyödyntävät perinteisen SQL-kielen avulla dataa hakemaan, muokkaamaan ja yhdistämään. SQL sisältää sekä tietojen manipulointiin (esimerkiksi SELECT, INSERT, UPDATE, DELETE) että määrittelyyn (luokat, taulukoiden rakenteet, rajoitteet) liittyviä komentoja. Tietojen oikeellisuutta ylläpidetään usein normaalisoinnin avulla, jossa data jakautuu useisiin taulukoihin ja redundanssi minimoidaan. Tyypillisiä normalisoinnin tasoja ovat 1NF, 2NF ja 3NF, ja myöhemmät muodot voivat pienentää poikkeamia edelleen.

Relaatiokantojen ominaisuuksiin kuuluu ACID-kriteerit: Atomicity (atomisuus), Consistency (jaksollisuus), Isolation (eristys) ja Durability (kestävyys). Nämä tukevat luotettavaa transaktioiden käsittelyä, mikä on erityisen tärkeää liiketoimintasovelluksissa.

Tyypillisiä käyttökohteita ovat transaktiopohjaiset järjestelmät, kuten pankki- ja varastohallintajärjestelmät sekä asiakkuuksien hallintajärjestelmät. Suurempi skaalautuvuus ja erilaiset tietotyyppien vaatimukset ovat johtaneet NoSQL- ja NewSQL -vaihtoehtojen kehitykseen, mutta relaatiokannat ovat edelleen laajalti käytössä vahvan tietojen eheydentilansa ja vahvan kyselykapasiteettinsa vuoksi. Tunnettuja relaatiotietokantoja ovat PostgreSQL, MySQL, Oracle Database ja Microsoft SQL Server.