SQLkielen

SQL-kielenä tunnettu Structured Query Language (SQL) on standardoitu kieli relaatiotietokantojen hallintaan. Sillä voidaan hakea, päivittää ja hallita tietoja sekä määritellä tietokannan rakennetta. Kieli on pääasiassa deklaratiivinen: käyttäjä määrittelee halutun lopputuloksen, eikä ohjaa yksityiskohtaisesti, miten tulos muodostetaan.

Keskeiset osa-alueet jakautuvat DDL:iin (tietokantakaavioiden määrittely), DML:iin (tietojen hakeminen ja muokkaaminen), DCL:iin (käyttöoikeudet) sekä TCL:iin (transaktioiden hallinta). Tavallisia lauseita ovat SELECT, INSERT, UPDATE, DELETE sekä CREATE, ALTER, DROP, GRANT ja REVOKE sekä COMMIT ja ROLLBACK.

SQL:n juuret ovat IBM System R -projektissa 1970-luvulla. Kieli standardoitiin ANSI:n ja ISO:n toimesta. Yleisemmät standardiversiot ovat SQL-92 ja myöhemmät päivitykset, jotka lisäävät ominaisuuksia ja parantavat yhteensopivuutta eri tietokantamoottorien kanssa.

Suuret tietokantajärjestelmät, kuten MySQL, PostgreSQL, Oracle Database, Microsoft SQL Server ja SQLite, tukevat SQL-kieltä, mutta niihin liittyy omia laajennuksia ja dialecteja. Tämä aiheuttaa eroja syntaksissa ja toiminnoissa moottorikohtaisesti.

SQLin vahvuus on sen kyky käsitellä suuria tietomääriä sekä tukea transaktioita, rajoitteita, näkymiä ja skeemojen hallintaa. Käyttöön kuuluu datan hakeminen ja muokkaus, skeemojen määrittäminen sekä käyttöoikeuksien hallinta. Vaikka standardi tarjoaa yhteensopivuutta, käytännön toteutukset voivat poiketa.