Relaatiiviset

Relaatiiviset lauseet ovat kieliopillisia rakenteita, joissa ala- tai lisälause täydentää päälausetta ja tarkentaa tai määrittelee jotakin siinä esiintyvää substantiivia. Niiden tehtävä on yhdistää ajatuksia ja välttää toistoa kuvaamalla tarkemmin, mikä tai kuka on kyseessä.

Suomessa relaatiolauseet ovat yleisiä ja ne voivat sekä määritellä että lisätä informaatiota. Esimerkkejä: Talo, joka seisoo mäellä, on vanha. Henkilö, jonka nimi on Anna, on ystäväni. Kirja, jonka luin eilen, oli mielenkiintoinen. Näissä esimerkeissä relatiivipronomini aloittaa lauseen ja viittaa päälausetta tarkentavaan substantiiviin.

Relatiivipronomineja suomeen käytetään useita erilaisia: joka ja jotka (nominatiivissa), jonka, jonka (genetiivissä), jota ja mitä (partitiivissa), sekä kuka ja ketkä ihmiselle. Pronominin oikea taivutus riippuu sekä viitatun sanan määrästä että lauseen syntaksisesta roolista.

Relaatiolauseet voivat olla määritteleviä eli restrictive, joissa lisätieto olennaisesti rajaa viitattua ilmaisua, tai lisätietoa antavia eli nonrestrictive, joissa tieto on lisätty ja lause on usein eriytetty pilkuilla. Suomessa pilkkujen käyttö korostaa lisätiedon erottamista, toisenlaisena merkkinä määrittelevästä suhteesta.

Yleisessä kieliopillisessa käytössä relaatiiviset lauseet esiintyvät kaikissa asiateemoissa ja niiden tuntemus auttaa selkeyttämään viestejä sekä vähentämään toistoa. Relaatiiviset lauseet ovat keskeinen osa suomenkielistä rakennetta ja niiden hallinta helpottaa sekä kirjoitettua että puhuttua kieltä.