Ravintotiheyttä

Ravintotiheys, eli nutrient density, kuvaa ravintoaineiden määrää suhteessa energiakohtaan ruokavaliossa. Käytännössä se mittaa, kuinka paljon vitamiineja, kivennäisaineita sekä kuitua saa tiettyyn energiayksikköön nähden. Yleisimmin ravintotiheys ilmoitetaan per 100 grammaa tai per 100 kilokaloria.

Ravintotiheyden arviointiin käytetään usein kahdenlaista mittauskokoa: energiamäärän (esimerkiksi 100 kcal) ja kokonaistuotteen (100 g) vertailua. Korkean ravintotiheyden omaavat elintarvikkeet sisältävät runsaasti ravintoaineita suhteessa käytettyyn energiamäärään, kun taas matalan ravintotiheyden tuotteet tarjoavat vähän välttämättömiä ravintoaineita saman energiamäärän perusteella.

Käytännössä ravintotiheyttä hyödynnetään ruokavalion suunnittelussa siten, että aterioissa painotetaan vihanneksia, hedelmiä, palkokorttuja, täysjyviä ja vähärasvaisia proteiinin lähteitä. Näin voidaan parantaa ravitsemuksellista laatua ja samalla hallita energiansaantia. Ravintotiheys on hyödyllinen käsite sekä yksilön ruokavalion parantamisessa että julkisissa ravitsemusohjeistuksissa.

Ravintotiheyteen liittyy myös rajoituksia. Se ei huomioi ruoan ravintoaineiden biologista hyödyllisyyttä tai imeytymistä, vuorovaikutuksia ravintoaineiden välillä, ruokavalion kokonaisuutta, saatavuutta tai kustannuksia. Lisäksi jotkin ravintoaineet voivat olla korkeasti tiheässä ruoassa, mutta tärkeimmät tarvehierarkiassa voivat silti vaihdella yksilöllisesti.

Esimerkkejä korkean ravintotiheyden ruoka-aineista: pinaatti, lehtikaali, parsakaali, marjat, palkokasvit, täysjyvävilja, pähkinät ja kala. Alemman ravintotiheyden elintarvikkeisiin kuuluvat suurimmaksi osaksi sokeripitoiset ja prosessoidut tuotteet.