Ravintoketju

Ravintoketju on ekologiassa käytetty käsite, jolla kuvataan energia- ja ravinteiden virtaa eliöiden välillä yhden suoran ruokaketjun muodossa. Ketju alkaa yleensä tuottajista, kuten kasveista ja levistä, jotka tuottavat orgaanista ainetta fotosynteesin avulla. Seuraavina ovat primaarikuluttajat (kasvinsyöjät), toissijaiset kuluttajat (petoeläimet) ja mahdollisesti hajottajat, jotka palauttavat kuolleet eliöt ja jätteet takaisin ravinteiksi kiertoon.

Ravintoketjussa on tavallisesti useita tasoja: tuottajat (taso 1), primaarikuluttajat (taso 2), toissijaiset kuluttajat (taso 3) ja edelleen korkeammat kuluttajat. Ketjut ovat kuitenkin yksinkertaisuuksia; todellisuudessa eliöt muodostavat ravintoverkkoja, joissa laji voi kuulua useampiin ketjuihin ja olla sekä kuluttaja että hajottaja.

Energia siirtyy seuraavalle tasolle vain osin. Tutkimusten mukaan keskimäärin noin 10 prosenttia siirtyy yhdeltä tasolta seuraavalle; loput haihtuvat, kuluu liikkumiseen tai käytetään aineenvaihduntaan. Tästä syystä ravintoketjut ovat usein lyhyitä, ja useimmissa järjestelmissä on kolme–neljä tasoa.

Esimerkki: levät (tuottajat) → zooplankton (primaarikuluttajat) → pienet kalat (toissijaiset kuluttajat) → suuret kalat tai petopalat (korkeammat kuluttajat). Tällainen ketju kuvaa energian siirtymää useassa ekosysteemissä.

Ravintoketjut muodostavat osan suuremmasta ravintoverkosta. Ravintoverkko on verkosto, jossa monet ketjut ovat kytkeytyneinä toisiinsa; se kuvaa ekosysteemin monimutkaista ruoan tarjontaa. Ketjujen toimivuuteen vaikuttavat tekijät kuten ilmasto, saatavilla oleva ravinto, kilpailu sekä hajottajien toiminta. Ravintoketjut ovat keskeisiä ekosysteemin toimivuudelle ja energiavirroille, ja niiden eheys riippuu monimuotoisuudesta sekä ympäristön vakaudesta.