ruokaketjun

Ruokaketju on ekologinen malli, joka kuvaa energian ja ravinteiden siirtymistä eliöiltä toisille tietyssä järjestyksessä. Se alkaa tuottajista—yleensä kasveista, levistä ja sinilevistä—that tuottavat biomassaa fotosynteesin avulla. Tältä tasolta energia siirtyy primaarikuluttajille, joita ovat kasvinsyöjät kuten monet hyönteiset, pienet nisäkkäät ja kalat. Seuraavalla tasolla ovat toissijaiset kuluttajat, kuten pienet petoeläimet, ja edelleen korkeammat saalistajat. Lopulta hajottajat, kuten bakteerit ja sienet, hajottavat kuollutta biomassaa ja jätettä ja palauttavat ravinteet takaisin kiertoon.

Energiavirta ruokaketjussa on rajallinen: vain noin kymmenesosa kunkin tason energiasta siirtyy seuraavalle tasolle, ja loput kuluu elintoimintoihin, haihtuu tai varastoituu. Tämän vuoksi ruokaketjut ovat usein suhteellisen lyhyitä, ja todellisuudessa monimutkaiset ruokaverkostot muodostuvat, kun ruokavalio käsittää sekä suoran syömisen että hajottajien kautta tapahtuvan energian kierrätyksen. Lisäksi ero detritalisen (hajottajien ja jätteen kautta kulkeva) sekä kasvinsyöjäkadon kautta tapahtuvan energian välissä voi olla ecosystem- ja paikallisesta koostumuksesta riippuvainen.

Ruokaketjuja käytetään ymmärtämään ekosysteemien toimintaa sekä lajien roolia ja riippuvuuksia. Ne auttavat selittämään esimerkiksi miksi tietyt lajit ovat kriittisiä avainlajina, miten muutokset ympäristössä vaikuttavat energian kiertoon, ja miten eri elinympäristöt, kuten metsät, järvet ja meret, ylläpitävät elinvoimaansa. Ruokaketju on kuitenkin molempien haasteiden ja monimutkaisuuden malli: yksittäinen ketju on yksinkertaistettu kuvaus, kun taas todellisuudessa elinympäristön eliöiden verkostot muodostavat laajoja, toisiinsa kietoutuneita ruokaverkkoja.