Ravinneiden

Ravinneiden käsite kattaa aineet, joita elämän ja kasvun ylläpitämiseksi tarvitaan. Kasveilla ne ovat erityisen tärkeitä rakennusaineita ja katalysaattoreita solujen metaboliassa. Ravinteiden saatavuus riippuu maaperästä, vedestä ja ilmasta sekä siitä, miten ne ovat biologisesti käytettävissä.

Ravinteet jakautuvat makro- ja mikroravinteisiin niiden käytön mukaan. Makroravinteita pidetään aineina, joita kasvit tarvitsevat suuria määriä: typpeä (N), fosforia (P), kaliumia (K), kalsiumia (Ca), magnesiumia (Mg) ja rikkiä (S). Mikroravinteita ovat boori (B), rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), kupari (Cu), molybdeeni (Mo) sekä kloori (Cl). Joillakin kasvilajeilla voi olla lisä tarpeita, mutta perusluettelo kattaa yleisimmät.

Ravinteiden kiertokulku tapahtuu maaperässä ja eliöissä: kasvit ottavat ravinteita juurillaan, hajottajat palauttavat ne orgaanisina aineina sekä mineraaleina, ja mikrobitoiminta muuntaa ne käyttökelpoisiin muotoihin. Maaperän pH, orgaanisen aineksen määrä, maaperän rakenteen ilmavuus sekä kosteuden ja lämpötilan vaihtelut vaikuttavat siihen, miten ravinteet ovat saatavilla.

Käytännön merkitys: ravinteiden riittävä ja tasapainoinen saanti on tärkeää kasvien terveydelle ja sadon laadulle sekä ihmisten ravinnolle. Liiallinen lannoitus tai puutteet voivat johtaa haittavaikutuksiin kuten ravinnepäästöihin ympäristöön ja vesistöjen rehevöitymiseen.