Ratkaisumallit

Ratkaisumallit ovat yleisiä rakenteita ja kehyksiä, joiden avulla ongelmia lähestytään järjestelmällisesti. Ne määrittävät, miten ongelma kuvataan, mitä tavoitteita asetetaan, millaisia vaihtoehtoja ja kriteerejä otetaan huomioon sekä miten ratkaisu arvioidaan ja toteutetaan. Ratkaisumallit voivat toimia sekä yksittäisinä menetelminä että toistuvina malleina, joita sovelletaan eri tilanteissa.

Käyttöalueet ovat laajat: koulutuksessa ja yritysmaailmassa, projektinhallinnassa, operatiivisessa tutkimuksessa sekä ohjelmistokehityksessä. Mallit parantavat toistettavuutta, mahdollistavat paremman viestinnän sidosryhmien kesken ja helpottavat ratkaisujen vertailua sekä dokumentointia.

Erilaisia ratkaisumalleja voidaan luetella tyypillisesti seuraavasti: suunnittelun ja innovoinnin mallit (esimerkiksi design thinking), päätösmallit, optimointimallit (esim. lineaarinen ja kokonaislukujen optimointi), riskienhallintamallit sekä ongelmanratkaisumallit kuten juurisyiden analyysi tai PDCA-sykli. Eri aloilla painotukset voivat vaihdella, mutta kaikissa malleissa keskeistä on ongelman määritelmä, vaihtoehtojen generointi, arviointi ja valinta sekä ratkaisun toteutus ja monitorointi.

Kehittäminen ja arviointi perustuvat osapuolten kanssa käytäviin keskusteluihin, olemassa olevan tiedon kartoitukseen sekä pilotointeihin. Hyvä ratkaisumalli on selkeä, sovellettavissa, skaalautuva ja asianmukaisesti dokumentoitu. Mallien kritiikki liittyy usein liialliseen jähmeyteen sekä epävarmuuden ja muutosten huomioimisen haasteisiin.