Ratifioimalla

Ratifioimalla on valtion tai kansainvälisen järjestön muodollinen suostumus sitoutua kansainväliseen sopimukseen. Se on yksi yleisistä keinoista ilmaista “sitoumisen” tekopaikkaansa; muut keinoja ovat esimerkiksi allekirjoitus (mahdollisesti väliaikainen sitoumus) ja liittyminen tai toimittaminen. Ratifiointi merkitsee, että valtio sitoutuu noudattamaan sopimusta ja että sopimus tulee sitovaksi kansainvälisen oikeuden nojalla.

Ratifiointi kuuluu kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyihin consent-to-be-bound -menettelyihin. Usein prosessi alkaa neuvotteluilla ja sopimuksen laadinnalla, jonka jälkeen sopimus saa juridisen voiman vasta sen ratifioinnin jälkeen. Voimaantulo voi tapahtua välittömästi tai määrätyn päivämäärän tai ehtojen täyttymisen myötä; voi myös olla, että sopimus edellyttää vaihtamalla ratifioimisasiakirjoja muiden osapuolien kanssa.

Suurin osa valtioista säätää sisäisesti, miten ratifiointi käytännössä toteutetaan. Tämä riippuu perustuslaista, lainsäädännöstä ja hallinnon valtasuhteista. Yleisesti ottaen ratkaisu siitä, rahoittaako, hyväksyykö tai allekirjoittaako hallitus, presidentti tai eduskunta, määräytyy sopimuksen vaikutusten mukaan kotimaiseen lainsäädäntöön ja valtion budjettiin kohdistuvien muutosten tarpeen mukaan.

Ratifioinnin vaikutus on, että valtio sitoutuu sopimukseen ja se sitoo suhteellisesti riippumatta siitä, onko sopimuksessa tarkoitus edellyttää lainsäädännön muutoksia. Sopimuksen voimaantulo ja määräykset määräytyvät kansainvälisen sopimuksen itsensä ehtojen mukaan, mukaan lukien mahdolliset eräpäivät, määräajat ja varaukset.