Rahoitusvälineet

Rahoitusvälineet ovat rahoituksen hankkimiseen, jakamiseen ja hallinnointiin käytettyjä instrumentteja. Niillä voidaan kerätä pääomaa, myöntää rahoitusta sekä jakaa riskejä eri toimijoiden kesken. Rahoitusvälineitä hyödynnetään sekä julkisessa että yksityisessä rahoituksessa, ja ne voivat täydentää suoria avustuksia sekä markkinoilta saatavaa rahoitusta. Välineet jaetaan usein velkapohjaisiin, omistus- tai pääomaan perustuviin sekä hybrideihin instrumentteihin.

Velkapohjaiset rahoitusvälineet kattavat lainat, luotot sekä joukkovelkakirjalainat. Näissä sijoittaja saa korkoa sekä lainan takaisinmaksun aikataulun mukaan. Osa välineistä on vakuudellisia, osa vakuudettomia, ja niihin yhdistetään usein julkista tukea, kuten takauksia tai luottoetuuksia.

Pääomapohjaiset välineet tarkoittavat omistusosuuksia ja voitonjaon oikeuksia; tyypillisiä esimerkkejä ovat osakkeet, pääomasijoitukset sekä riskipääomarahastot. Näillä instrumenteilla rahoittaja saa omistus- ja mahdollisesti äänestysosuuden sekä osakkeiden arvonnousuun liittyviä tuottoja.

Hybridit ja konvertoituvat instrumentit yhdistävät velan ja oman pääoman ominaisuuksia. Esimerkkejä ovat konvertoituvat lainat sekä mezzanine-rahoitus, jolla on sekä velkamaista takaisinmaksua että osakepääoman mahdollisuuksia.

Takaukset, vakuudet ja muut riskinjakoratkaisut helpottavat rahoituksen saamista ja voivat pienentää luotonantajan vastuita. Sellaiset välineet voivat sitoa julkisen rahoituksen ohjelmia liiketoimien tueksi ja houkutella yksityistä pääomaa.

Rahoitusvälineitä käytetään erityisesti pk-yritysten, tutkimus- ja kehitysprojektien sekä alueellisten tai strategisten hankkeiden rahoittamiseen. Tavoitteena on mobilisoida yksityistä pääomaa, edistää innovaatioita sekä vähentää rahoituslaitosten maksuvalmiuteen liittyviä riskejä. Käyttöön liittyy sekä mahdollisuuksia että haasteita, kuten kustannukset, monimutkaisuus sekä sääntelyvaatimukset.