Radiosignaaleilla

Radiosignaaleilla tarkoitetaan elektromagneettisia aaltoja, joita käytetään tiedon siirtämiseen radioviestinnässä. Ne kattavat radiotaajuusalueet noin 3 kHz–300 GHz. Signaalin tuottaa lähde, joka muuntaa informaation vaihtuvaksi sähköiseksi virraksi ja syöttää sen lähettimeen. Lähetin muuttaa signaalin ominaisuuksia modulaation avulla; yleisimpiä muotoja ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) sekä vaihemodulaatio (PM). Digitaalisissa järjestelmissä käytetään muun muassa QAM-, PSK- ja OFDM-modulaatioita.

Propagointi riippuu taajuudesta ja ympäristöstä. Yleisiä yhteystyyppejä ovat line-of-sight, maanpäällinen ja ionosfäärin heijastus sekä moninkertaiset heijastumat ja diffraktio. Signaali heikkenee etäisyyden kasvaessa ja esteiden ilmenemisen myötä; säätilat ja sade voivat heikentää suorituskykyä. Vastaanotto tapahtuu, kun antenni kerää radiosignaalin ja muuntaa sen takaisin sähköiseksi virraksi; sen jälkeen seuravat demodulointi, suodatus ja virheenkorjaus.

Sovelluksia ovat muun muassa radio- ja televisiolähetykset, matkapuhelinverkot, Wi‑Fi, Bluetooth, satelliittiviestintä sekä radarointi ja navigointi. Spektrin hallinta ja standardointi kuuluvat ITU:n sekä kansallisten viranomaisten tehtäviin; radiohäiriöt ja turvallisuusrajoitukset säätelevät käytettävissä olevaa kaistanleveyttä ja voimakkuutta. Tutkimus ja kehitys keskittyvät spektrin tehokkaaseen käyttöön sekä digitaalisten modulaatioiden ja kehittyneiden verkkojen, kuten 5G ja tulevien 6G-tekniikoiden kehittämiseen.