radiosignaalin

Radiosignaalin käsite viittaa radiotaajuudella välitettävään signaaliin, joka kantaa informaatiota. Signaali syntyy, kun kantotaajuutta modifioidaan vastaamaan lähetettävää dataa tai ääntä. Kantotaajuus määrittää signaalin keskitaajuuden ja sen spektrin. Modulaatio muuttaa tiedon signaalin ominaisuuksiin, kuten amplitudiin, taajuuteen tai vaiheeseen. Yleisimmät modulaatiotyypit ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) sekä vaihemodulaatio (PM). Digitaalisissa järjestelmissä käytetään muun muassa QAM- ja PSK- sekä FSK-modulaatioita.

Radiosignaalin eteneminen riippuu ympäristöoloista ja välitystavasta. Line-of-sight (LOS) -yhteydet mahdollistavat tehokkaan siirron, kun taas ionosfäärin, troposfäärin sekä rakenteiden aiheuttamat häiriöt voivat aiheuttaa heikkenemistä sekä monikertautumaa (multipath). Sää ja maantieteellinen sijainti vaikuttavat signaalin kantamaan ja laatuun.

Käyttökohteita ovat radiolähetykset sekä langattomat tietoliikenneverkot sekä erikoisjärjestelmät kuten Bluetooth, Wi‑Fi ja RFID. Signaalin laadun arviointiin käytetään mittareita kuten kaistanleveys, signaali-kohinasuhde (SNR) sekä virheenkorjausmenetelmien tehokkuus. Taajuusvaraukset sekä käyttöoikeudet säätelevät ITU:n sekä kansallisten viranomaisten kautta, ja ne määrittävät, millä taajuuksilla radiosignaaleja saa välittää.