Radioisotooppimenetelmiä

Radioisotooppimenetelmiä, eli radioisotooppitekniikoita, hyödynnetään monilla tieteen ja teknologian aloilla. Nämä menetelmät perustuvat radioaktiivisten isotooppien, eli radioisotooppien, ominaisuuksiin. Radioisotoopit ovat alkuaineiden muotoja, joiden atomiytimet ovat epävakaita ja hajoavat lähettäen samalla säteilyä. Tätä säteilyä voidaan havaita ja mitata.

Yksi yleisimmistä käyttökohteista on radioaktiivisten merkkiaineiden käyttö. Tällöin tunnettua ainetta, johon on lisätty radioisotooppia, seurataan sen kulkeutuessa esimerkiksi biologisessa järjestelmässä tai kemiallisessa reaktiossa. Säteilyn havaitseminen mahdollistaa aineen liikkeiden ja pitoisuuksien seurannan erittäin herkästi. Esimerkiksi lääketieteessä radioisotooppeja käytetään kuvantamistekniikoissa, kuten PET-kuvauksessa, ja syövän hoidossa.

Radioisotooppitekniikoita käytetään myös materiaalitutkimuksessa, esimerkiksi kerrostumien paksuuden mittaamiseen tai kulutusarviointeihin. Geologiassa ja arkeologiassa radioisotooppeja hyödynnetään iänmäärityksessä. Tunnetuin näistä on hiili-14-ajoitus, jota käytetään orgaanisen aineksen iän selvittämiseen. Muita isotooppipareja, kuten kalium-argon tai uraani-lyijy, käytetään vanhempien materiaalien iän määrittämiseen. Teollisissa sovelluksissa radioisotooppeja käytetään säteilysuojauksen testaamiseen ja prosessien valvontaan.