Raamatunkäännökset

Raamatunkäännökset tarkoittavat Raamatun tai sen osien kääntämistä kielestä toiseen. Raamatun alkuperäiskielet ovat heprea, aramea ja kreikka, ja sen käännökset eri kielille ovat olleet historiallisesti merkittäviä uskonnolliselle ja kulttuuriselle kehitykselle.

Varhaisimmat käännökset tehtiin pian Raamatun kirjoittamisen jälkeen. Esimerkiksi Septuaginta, heprealaisen Raamatun kreikankielinen käännös, valmistui hellenistisellä ajalla ja oli merkittävä juutalaisille ja varhaiskristityille. Myös latinankielinen Vulgata, jonka Hieronymus käänsi 400-luvulla, oli pitkään läntisen kristikunnan käytetyin Raamatun käännös.

Uudella ajalla Raamatun käännöstyö laajeni merkittävästi reformaation myötä. Martin Lutherin saksankielinen käännös vaikutti syvästi saksan kielen kehitykseen ja protestanttisuuden leviämiseen. Samoin Suomessa Mikael Agricolan suomenkielinen Uusi testamentti vuonna 1548 oli käänteentekevä suomen kirjakielen kehitykselle ja suomalaiselle uskonnollisuudelle.

Nykyään Raamattua on käännetty tuhansille kielille, ja käännöstyötä tekevät monet järjestöt, kuten Raamunkäännösinstituutit. Käännöstyössä pyritään säilyttämään mahdollisimman tarkasti alkuperäisten tekstien merkitys ja merkitykset, mutta eri käännösperiaatteet, kuten sanatarkkuus tai merkitysten välittäminen, voivat johtaa erilaisiin käännösratkaisuihin. Käännökset jaetaan usein karkeasti kahteen päätyyppiin: sanatarkat käännökset ja mukailtavammat eli dynaamiset ekvivalenttikäännökset.