RNAviruksilla

RNAviruksilla tarkoitetaan viruksia, joiden genomi koostuu RNA:sta sen sijaan, että se olisi DNA:ta. Ne kattavat laajan kirjon perheitä ja ryhmiä; ne voivat olla yksijuosteisia (ssRNA) tai kaksijuosteisia (dsRNA). Baltimoren luokituksessa suurin osa ssRNA-viruksista kuuluu ryhmiin IV (positiivinen ssRNA) ja V (negatiivinen ssRNA); retrovirukset kuuluvat ryhmään VI, koska niiden replikaatio tapahtuu ensin RNA-genomista DNA:ta käänteiskopioijan avulla.

Replikaatio tapahtuu pääosin solulimassa RNA-polymeraasin avulla, mutta joillakin ryhmillä kuten influenssaviruksilla replikaatio tapahtuu tumassa. RNA-virusten mutaatiokierto on korkea, mikä johtaa nopeaan evoluutioon ja usein vaihteluihin virusten pinnaproteiineissa. Joillakin ryhmillä esiintyy lisäksi genomin segmentoitumista tai reassortmentia, mikä voi synnyttää uusia muunnoksia.

Esimerkkejä RNA-viruksista ovat influenssa A- ja B-virukset, koronavirusperhe (SARS-CoV-2, SARS-CoV, MERS-CoV), flavivirukset (dengue, Zika, keltakuume) sekä picornavirukset (polio, rinovirukset). Retrovirukset, kuten HIV, käyttävät käänteiskopioijaa tuottaakseen DNA:ta RNA-genomin ohjaamana.

Ehkäisyssä rokotteet ja antiviraaliset aineet ovat tärkeitä keinoja; rokotteita on käytössä monille RNA-viruksille (esim. influenssa, koronavirus, polio), ja RNA-viruksiin suunnattuja hoitoja kehitetään jatkuvasti. Perusymmärrys RNAviruksista tukee diagnostiikkaa, hoitoa ja torjuntaa yleisessä terveydenhuollossa.