keltakuume

Keltakuume on akuutti viruksen aiheuttama verenvuotokuume, jonka aiheuttaa keltakuume virus, Flaviviridae- suuronluokan flavivirus. Tartunta tapahtuu hyttysten pistosta; pääasiallinen vektorina on Aedes aegypti, mutta muutkin hyttyslajit voivat välittää taudin. Endeeminen alue on Saharan eteläpuolinen Afrika sekä trooppinen Amerika. Rokotekannatus on tärkeä ennaltaehkäisykeino.

Oireet ja kulku vaihtelevat; inkubaatioaika on noin 3–6 päivää. Usein tauti alkaa kevyesti kuumeen, lihassärkyjen ja päänsäryn kanssa, mutta noin 15–20 prosentilla kehittyy vakava toksinen vaihe. Siinä on korkea kuume, voimakasta pahoinvointia, vatsakipuja ja joskus keltaisuutta (sugaring). Vakavassa vaiheessa voi ilmetä verenvuotoja, maksatoksisuutta ja shokkia; kuolleisuus näissä tapauksissa voi olla merkittävä.

Diagnostikka perustuu kliiniseen epäilyyn potilaan matkailutaustan ja alueen mukaan sekä laboratorioon: PCR- testi varhaisessa vaiheessa ja serologia (IgM) myöhemmin. Flavivirusten samankaltaisuuden vuoksi diagnoosi voi täsmentyä laboratoriossa.

Hoito on tukevia toimenpiteitä eikä spesifistä viruslääkettä ole. Hoito keskittyy nestehoitoon, oireiden lievittämiseen ja komplikaatioiden ehkäisyyn sekä tukemaan verenkiertoa.

Ennaltaehkäisy perustuu monipuoliseen torjuntaan ja rokotukseen. Keltakuumetta vastaan on olemassa elävää 17D-rokotetta, jonka yhden annoksen on osoitettu antavan pitkäkestoisen suojan. Monissa maissa matkustustodistus (International Certificate of Vaccination or Prophylaxis, ICVP) vaaditaan tai suositellaan alueille, joilla tauti on endeeminen. Rokotteen ikärajat ja vasta-aiheet vaihtelevat, ja sitä suositellaan haittoja punniten yleensä 9 kuukauden tai vanhempien lasten sekä matkustamisen tarpeen mukaan.