Päävaihtelun

Päävaihtelun on kielitieteellinen termi, jolla kuvataan ilmiötä, jossa sanan pääosa eli runko tai juuri vaihtuu eri morfologisissa yhteyksissä. Vaihtelu ilmenee usein allomorfian muodossa: sama kanta esiintyy useilla päämuodoilla riippuen esimerkiksi taivutuksesta, derivoinnista tai sanan yhdistämisestä muiden morfeemien kanssa. Päävaihtelun tutkimus sijoittuu morfologian ja morphophonologian piiriin, ja siinä tarkastellaan sekä historiallisia että nykyisiä syitä pääosan muodonvaihtelulle.

Käytännössä päävaihtelu voi ilmetä esimerkiksi juuriosan muodon muuttumisena taivutuksen yhteydessä tai muussa sanojen sisäisessä muodonmuutoksessa, kun runko sopeutuu ympäristöönsä. Kielissä, joissa runko kantaa olennaista semanttista informaatiota, päävaihtelu voi vaikuttaa sekä sanan merkitykseen että syntaktisiin suhteisiin. Eri kieli- ja kirjallisuuskonteksteissa päävaihtelun tutkimus voi korostaa erilaisia ilmiön puolia: joissakin yhteyksissä se on systemaattinen ja helposti luokiteltavissa, toisissa taas harvinaisempi ja rajoittuneempi.

Päävaihtelun tutkimus liittyy läheisesti allomorfian, sananmuodostuksen ja morphophonologian kokonaisuuksiin. Se auttaa ymmärtämään, miten kielet säilyttävät juuren identiteetin samalla mahdollistamalla tarvittavat äänteelliset tai semanttiset muutokset. Tutkimuksellinen huomio voi kohdistua sekä historiallisiin kehityskulkuihin että nykyisiin kielikoristeisiin ja sananmuodostuksen säännöstöihin.