Pääenergianlähteenä

Pääenergianlähteenä tarkoitetaan energianlähdettä, joka muodostaa suurimman osan kulutetusta energiasta tietyllä maantieteellisellä alueella tai ajanjaksolla. Tämä käsite kattaa primaarienergian, kuten polttoaineet ja luonnonvarat, sekä sektorikohtaiset ja maakohtaiset jakautumat. Pääenergianlähteenä toimiminen vaikuttaa talouden rakenteisiin, energiansäätelyyn ja ympäristövaikutuksiin sekä yksilöiden ja yritysten päätöksiin.

Valintaan vaikuttavat resurssien saatavuus, käypä hinta, teknologiakehitys sekä politiikka ja sääntely. Pääenergianlähteen jakautuminen voi lisätä energian saatavuutta ja turvallisuutta, mutta samalla se voi lisätä riippuvuutta ulkoisista markkinoista ja lisätä ympäristövaikutuksia. Monipuolinen energiayhdistelmä voi parantaa resilienssiä ja sopeutumiskykyä sekä taloudellista vakautta.

Esimerkkejä: öljy on ollut monien maiden pääenergia­lähde erityisesti liikenteessä ja teollisuudessa, kun taas sähköntuotannossa suuret osuudet voivat tulla polo­vehdeistä, ydinvoimasta, vesivoimasta tai biomassa­sta riippuen alueesta. Siirtymä kohti vähähiilisyyttä ja ilmastotavoitteita voi muuttaa pääenergianlähteen roolia ja edellyttää investointeja energiatehokkuuteen, infrastruktuuriin ja uusiutuviin.

Keskustelussa korostuvat energiamonimuotoisuus, kustannustehokkuus, ympäristövaikutukset sekä energian turvallisuus. Pääenergianlähteen asettamat valinnat vaikuttavat myös politiikkatoimiin, kuten verotukseen, tukipolitiikkaan ja kehitysohjelmiin.