Päihtymyksen

Päihtymys, tai päihtymyksen tila, on tilanne, jossa henkilön keskushermosto on tilapäisesti muuttunut päihteen vaikutuksesta. Yleisintä on alkoholin aiheuttama päihtymys, mutta tila voi syntyä myös muiden psykoaktiivisten aineiden, kuten huumeiden, lääkkeiden tai liuottimien vaikutuksesta.

Oireet ja arviointi vaihtelevat aineen mukaan, mutta päihtymykseen liittyy usein puheen epäselvyys, kömpelyys, hidastunut reaktioaika ja heikentynyt suunnittelukyky. Pahoinvointi, huimaus ja oksentelu ovat yleisiä. Vakavassa päihtymyksessä voi ilmetä sekavuutta, kouristuksia, tajunnan mahdollinen heikkeneminen sekä hengitysvaikeuksia. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon henkilön käyttäytyminen, ympäristön turvallisuus ja mahdollinen veren alkoholipitoisuus tai muiden aineiden vaikutukset.

Riski ja vaikutukset: Lyhyellä aikavälillä päihtymys lisää tapaturmariskiä, väkivallan ja epäonnistuneiden päätösten todennäköisyyttä. Pitkällä aikavälillä säännöllinen tai runsas päihtyminen voi johtaa päihderiippuvuuteen sekä häiriöihin maksassa, sydämessä, keskushermostossa ja mielenterveydessä.

Hoito ja ensiapu: Lievä päihtymys voi ohi mennä itsestään muutamassa tunnissa. Vakavassa päihtymyksessä on hakeuduttava terveydenhuoltoon. Ensiapuna voidaan asettaa henkilö turvallisesti istumaan tai makaamaan kylkiasentoon, varmistaa hengitys ja tajunta, ja soittaa hätänumeroon, jos henkilö on tajuton, hengitys vaikeutuu tai hän oksentaa ja ei reagoi.

Ennuste ja ehkäisy: Monille päihtymys on ohimenevää, mutta liiallinen käyttö voi johtaa pitkäaikaisiin terveysvaikutuksiin. Ennaltaehkäisykeinä ovat kohtuullinen käyttö, riskeissä tilanteiden välttäminen ja turvalliset kuljetus- sekä ajotavat. Päihteiden käyttöön liittyvät asenteet ja lainsäädäntö vaihtelevat kulttuurisesti, mutta yleisesti korostuu turvallisuus ja toimintakyvyn suojaaminen.