Päihderiippuvuudet

Päihderiippuvuudet ovat krooninen, relapsoiva tila, jossa päihteiden käyttö hallitsee toimintaa. Keskeisiä piirteitä ovat pakonomainen tarve, kontrollin menettämisen tunne ja haitallisista seurauksista huolimatta tapahtuva jatkuva käyttö. Riippuvuudet voivat koskea alkoholia, huumeita, lääkkeitä tai nikotiinia; oireet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja standardoituihin kriteereihin. Päihderiippuvuus luokitellaan yleisesti päihteiden käytön häiriöksi (DSM-5) tai ICD-käsittein. Oireisiin kuuluu voimakas halu päihteeseen, kontrollin menettäminen, toleranssi, vieroitusoireet sekä haitallisten seurausten jatkaminen. Asteet voivat olla lievä, keskivaikea tai vaikea riippuvuuden mukaan.

Yleisimmät riippuvuudet liittyvät alkoholiin, mutta esiintyy usein myös opioidien, kannabiksen, stimulantteihin, sedatiiveihin sekä nikotiinin käytön häiriöitä. Riskejä lisäävät geneettiset ja ympäristötekijät, kuten perimä, varhainen päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, stressi sekä sosioekonomiset tekijät ja heikko tukiverkosto. Riippuvuudet voivat esiintyä yhdessä muiden mielenterveys- tai fyysisten sairauksien kanssa.

Hoito on moniulotteista ja yksilöllistä. Siihen kuuluu tarvittaessa vieroitus, lääkehoitoa ja psykososiaalista tukea. Alkoholiriippuvuuden hoidossa käytettyjä lääkkeitä ovat naltrekson, akamprosaat ja disulfiraami; opioidiriippuvuudessa voi käyttää buprenorfiinia tai metadonia. Nikotiiniriippuvuuden hoitoon kuuluvat nikotiinikorvaushoidot sekä muut lääkkeet. Psykoterapiaa hyödynnetään motivaation vahvistamiseen, kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan sekä perhe- ja ryhmäterapiaan. Hoitoon kuuluu myös arjen tukeminen sekä sosiaalisen ja työelämän integraation edistäminen.

Ennaltaehkäisy ja ennuste: varhainen puuttuminen, koulutus ja esteetön hoito voivat vähentää haittoja. Päihderiippuvuudet voivat olla elinikäisiä, mutta pitkäaikainen hoito ja tuki voivat johtaa paranemiseen ja parempaan toimintakykyyn.