Prokaryootteja

Prokaryootteja ovat yksisoluisia organismeja, joiden solussa ei ole tumaa eikä kalvolle eristettyjä organelleja. Niiden geneettinen materiaali on yleisesti yksi kiertävä kromosomi sekä plasmideja, ja ne voivat lisääntyä nopeasti.

Prokaryootit jakaantuvat kahteen pääryhmään: bakteerit (Bacteria) ja arkeonit (Archaea). Aikaisemmin niitä pidettiin yhtenä ryhmänä Monera-nimen alla, mutta nykyään ne muodostavat erilliset domaanit.

Solurakenne: Prokaryooteilla ei ole tumaa eikä kalvolle eristettyjä organelleja. Solukalvo osallistuu energia- ja aineenvaihduntaan. Bakteerien soluseinät sisältävät usein peptidoglykaania, arkeoilla ne voivat koostua pseudopeptidoglycaanista tai muista polymeereista. Ribosomit ovat 70S kokoisia. Osa lajeista, kuten mykoplasmat, puuttuu soluseinän kokonaan.

Muodot ja liikkuminen: yleisimmät muodot ovat cocci (pyöreät), bacilli (sauvat) ja spirillit (kierteiset). Monet liikkuvat flagellien avulla; toiset eivät liiku.

Metabolismi ja ekologia: prokaryoottien energiantuotanto ja hiilen käyttö ovat erittäin monipuolisia. Ne voivat olla fotoautotrofeja, chemoautotrofeja tai heterotrofteja. Ne voivat olla aerobisia tai anaerobisia ja sopeutua sekä hapettomiin että hapenköyhisiin ympäristöihin. Ne osallistuvat keskeisiin kiertoihin, kuten typen ja hiilen kiertoon, sekä toimivat sekä hyödyllisesti että haitallisesti hajottajina ja taudinaiheuttajina.

Merkitys ihmisille: monet prokaryootit ovat hyödyllisiä; ne osallistuvat ravinnon tuotantoon, bioteknologiaan, jätteenpuhdistukseen ja mikrobistoon. Toiset aiheuttavat tauteja. Tutkimus prokaryooteista on keskeistä biotieteissä.