Primaarioikeudessa

Primaarioikeudessa tarkoitetaan EU-oikeuden ensisijaisia lähteitä, joiden mukaan unionin oikeus muodostaa oikeusjärjestyksen perustan. Sen piiriin kuuluvat unionin perustamissopimukset ja niiden muutokset sekä EU-oikeuden yleiset oikeusperiaatteet, joita Euroopan unionin tuomioistuin on tulkinut kuuluviksi primaarioikeuden alueeseen. Primaarioikeus eroaa sekundaarioikeudesta, johon kuuluvat säädökset, direktiivit ja päätökset eli EU-lainsäädännön toissijaiset muodot.

Pääh Source-lähteet ovat TEU ja TFEU sekä EURATOM-sopimus ja niihin liittyvät muutokset. Primaarioikeuteen sisältyvät myös yleiset oikeusperiaatteet, kuten suhteellisuus, oikeudenmukainen menettely ja oikeusvarmuus, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja, jonka asema on vakiinnuttanut primaarioikeuden piirissä olevan perusoikeussuojan.

Soveltaminen ja vaikutus: Primaarioikeudella on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Se voi antaa yksilöille suoria oikeuksia kansallisissa oikeudenkäynneissä, kun säännökset ovat riittävän selkeitä ja vakiintuneita (direct effect). Direktiivit eivät yleensä ole suoraan sovellettavia ilman kansallista implementointia, mutta primaarioikeuden tulkinta ohjaa sekä kansallista lainsäädäntöä että tuomioistuinten ratkaisuja. Primaarioikeuden tulkinta ja soveltaminen edistävät EU:n oikeusvarmuutta sekä lainsäädännön yhdenmukaisuutta koko unionissa.

Kansallisessa kontekstissa, mukaan lukien Suomi, primaarioikeuden etusija merkitsee sitä, että kansallinen lainsäädäntö ja tuomioistuinten ratkaisut on tulkittava ja sovellettava EU-primaarioikeuden kanssa yhteensopiviksi.