Primaarioikeudella

Primaarioikeudella tarkoitetaan Euroopan unionin oikeudellisen järjestyksen perustaa, jonka muodostavat unionin perustamissopimukset sekä niiden muuttamismuodot, lisäprotokollat ja muut toimivallan määrittelevät oikeudelliset instrumentit. Tyypillisesti primaarioikeuteen luetaan sekä Euroopan unionin toimintaa ja päätöksentekoa säätelevat sopimukset, kuten sopimukset Euroopan unionin toiminnasta (TFEU) ja Euroopan unionin perustamissopimus (TEU), sekä niiden muutokset. Näiden oikeuslähteiden tulkinnalla ja soveltamisella luodaan EU:n oikeudellinen järjestys ja määritellään unionin toimivallan rajat.

Primaarioikeudella on EU-oikeudessa primacy- eli etusijaisuus kansalliseen lainsäädäntöön sekä toissijaiseen EU-oikeuteen. Tämä tarkoittaa, että jos kansallinen laki tai direktiivin kaltaiset toissijaiset säädökset ovat ristiriidassa primaarioikeuden kanssa, primaarioikeus syrjäyttää ristiriidan. Direktiivit ja asetukset ovat tärkeä osa EU-oikeutta, mutta primaarioikeus antaa perustan sille, miten näitä säädöksiä tulkitaan ja sovelletaan.

Monet primaarioikeuden provisioneilla on suora vaikutus kansalaisten oikeuksiin, jolloin niiden voidaan katsoa luovan oikeuksia ja velvollisuuksia itsenäisesti, kun ne ovat selkeitä ja yksiselitteisiä. EU-tuomioistuin (CJEU) tulkitsee ja soveltaa primaarioikeutta yhtenäisen oikeuskäytännön varmistamiseksi sekä tulkintojen että sovellettavien normien käytännön toimeenpanon kautta.

Suomessa primaarioikeudella viitataan usein siihen, että tietyt oikeudet ja velvoitteet nousevat suoraan unionin perustamissopimuksista tai niihin liittyvistä muutoksista, ja että kansallinen viranomais- ja oikeuskäytäntö sekä tuomioistuinten ratkaisut nojaavat näihin lähteisiin EU:n toimivaltaa tulkittaessa. Primaarioikeuden asema ohjaa sekä laintulkintaa että oikeudenkäytäntöä Suomen oikeusjärjestelmässä.