Polymeeripinnoitteisia

Polymeeripinnoitteisia ovat pinnat tai esineet, joiden pinnalle on muodostettu ohut polymeerikerros. Kerros voi olla levitetty tai muodostettu suoraan pinnalle in situ -polymeroinnilla, ja sen tarkoituksena on muuttaa pinnan ominaisuuksia kuten kemiallista kestävyyttä, kulutuskestävyyttä sekä kosteudenkestoa.

Yleisimmät pinnoitepolymeerit ovat epoksipinnoitteet, polyuretaanipinnoitteet sekä silikoni- ja fluoropolymeeripinnoitteet (esim. PTFE, PVDF). Akrylaatit ja polyesterit ovat myös yleisiä. Biokompatibiliteetin ja anti-fouling-ominaisuuksien saavuttamiseksi käytetään hydrofiilisiä polymeerejä sekä muita erityispolymeerejä.

Levitysmenetelmät ovat upotus (dip), ruiskutus (spray) ja pyörityspinnoitus (spin coating). In situ -polymerointi ja grafting-tekniikat mahdollistavat kerroksen kasvattamisen suoraan pinnalle. Pintakäsittelyyn liittyvät esikäsittelyt, kuten puhdistus ja aktivoiva tartuntakerros, parantavat kiinnittymistä. Ohutkerroksiset pinnoitteet voidaan saavuttaa myös CVD- tai PVD-tekniikoilla joissakin sovelluksissa.

Sovelluksia ovat elektroniikka, auto- ja rakennusteollisuus sekä lääketiede. Pinnoitteet suojaavat materiaaleja korroosiolta ja kulumiselta, säätelevät kitkaa sekä parantavat biokompatibiliteettia ja kosteudenkestoa. Ne voivat myös tarjota anti-fouling- tai antibakteerisia ominaisuuksia sekä helpottaa puhdistettavuutta.

Haasteita ovat tarttuvuus vaihteleviin alustoihin, pinnoitteen paksuus ja tasaisuus sekä kustannukset ja ympäristövaikutukset. Tulevaisuuden kehityssuunta on kestävämpien, kierrätettävien ja älykkäiden pinnoitteiden kehittäminen sekä mahdollisuus muokata ominaisuuksia ympäristön mukaan.