Pollinointi

Pollinointi on kasvien lisääntymisprosessi, jossa siitepöly siirtyy kukalta toiselle tai saman kukinnon sisällä. Tämä siirtymä mahdollistaa hedelmöittymisen ja siementen muodostumisen. Pollinointi voi tapahtua itsensä pollinoinnilla eli itsepollinoinnilla tai ristipollinoinnilla, jossa siitepöly siirtyy toisen yksilön kukalta toiselle.

Biotiset pollinoinnin kuljettajat ovat eläimiä, kuten mehiläiset, kimalaiset, perhoset sekä kolibrien ja joidenkin lepakoiden. Pölyttäjät auttavat siitepölyn siirtymistä kukalta toiselle ja edistävät suvullista monimuotoisuutta. Monet kukat on sopeutuneet pölyttäjiin värillään, tuoksullaan ja nektarin tuotannolla.

Abiottinen pollinointi tarkoittaa siitepölyn siirtymistä ilman pölyttäjien apua. Tyypillistä on tuulipollinointi, jota esiintyy usein suurikukkaisilla, keveillä ja värittömillä kukilla; veden välitteinen siirtokin on mahdollista joissain kosteikoissa.

Siitepöly laskeutuu kukkaan, itää ja muodostaa pollen putken, jonka kautta siittiöt kulkevat munasoluun. Tämä johtaa hedelmöitykseen; angiospermeissa tyypillinen kaksoishedelmöitys tuottaa sekä alkion että endospermia.

Pollinointi on keskeinen ekosysteemipalvelu: se mahdollistaa suurimman osan kasvien lisääntymisestä, ruokatuotannon ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen. Se on kuitenkin herkkä ympäristömuutoksille, kuten elinympäristöjen köyhtymiselle, torjunta-aineille, ilmastonmuutokselle ja suurten viljelykasvien dominoimiselle. Pollinointia voidaan tukea pölyttäjäystävällisillä viljelykäytännöillä, monipuolisella kasvillisuudella sekä kukkivien lajien suojelulla.