Pluralisnimi

Pluralisnimi on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanaa, joka viittaa useampaan referenttiin. Suomessa pluralisnimi tarkoittaa yleisimmin substantiivia, joka ilmaisee monikon, eli useampaa kohdetta. Sanoja voidaan luokitella useisiin ryhmiin: tavalliset monikot, sanat, joita käytetään aina monikossa (pluralia tantum), sekä epätavalliset tai kollektiivisia merkityksiä kantavat nimet.

Monikon muodostuminen ja taivutus riippuu kielestä ja sanan vartalosta. Suomen kielessä nominatiivin monikko muodostuu yleensä lisäämällä monikon pääte -t (esimerkiksi koira → koirat). Taivutuksessa muutkin muodot seuraavat yleisiä taivutusmalleja; joillakin sanoilla on ääntämys- tai kuorimuutoksia. Lisäksi monikkoon liittyvät adjektiivit, pronominit ja numerot sopeutuvat sanan numeroon.

Käyttö ja vivahteet voivat vaihdella. Monikkomuotoja käytetään, kun puhutaan useammasta kohteesta, ryhmästä tai yhdistetyistä kokonaisuuksista. Joissakin tapauksissa sanoilla voi olla erityinen merkitys, joka syntyy vain monikossa, kuten tavanomaisissa pluralia tantum -sanoissa, tai niiden käytössä voi vaikuttaa tilannekeskeinen tarkkuus ja sävy. Kieliopillisesti pluralisnimi liittyy niin sanottuun numerus- eli määrätietoiseen kongruenssin hallintaan sekä siihen, miten monikko vaikuttaa muiden sanojen taivutukseen.

Lajityyppejä koskeva teksti yleisesti käsittelee monikon merkitystä ja taivutusta sekä eroja eri kielillä. Näin pluralisnimi avaa näkökulman siihen, miten kieli väliintulee ilmaisemaan määrää ja ryhmäkäsityksiä.