Pitkäikäisen

Pitkäikäinen on adjektiivi, jolla kuvataan olennon tai lajin eliniän suhteellista pituutta; pitkäikäisenä pidetään yksilöä, jonka maksimielinikä tai elinikä on huomattavasti suurempi kuin saman ryhmän keskimääräinen odotettu elinikä. Termiä käytetään sekä yleiskielessä että tieteellisessä kontekstissa, erityisesti biologiassa, ekologisessa tutkimuksessa ja gerontologiassa.

Etymologia ja kieliopillinen käyttö: pitkäikäinen muodostuu sanoista pitkä ja ikäinen sekä yleiskielisessä kielessä käytettävästä päätteestä -käinen, joka ilmaisee ominaisuutta. Genetissä muoto on pitkäikäisen, jota käytetään ilmaisemaan pitkäaikaisuuden ominaisuutta esimerkiksi lajin yksilöstä: "pitkäikäisen yksilön" elinkaari tai elinikä.

Käyttö ja esimerkit: pitkään eläneitä yksilöitä on dokumentoitu useissa eliöissä, kuten joissakin kilpikonnien ja valaiden lajeissa sekä vanhoissa puissa. Pitkäikäisyyttä tutkitaan sekä ekologisissa että terveyteen ja vanhenemiseen liittyvissä tutkimuksissa. Termi kattaa sekä yksilö- että ryhmätason havainnot sekä lajin elinkaarta koskevat oivallukset.

Mitat ja taustatekijät: pitkäikäisyyden tutkimuksessa erotetaan elinajanodote (keskimääräinen odotettavissa oleva elämä) ja maksimielinikä (suurin havaitsemistaso eli maksimielinikä). Tekijöitä ovat perimä, metabolinen nopeus, teleomereiden pituus, stressinsietokyky sekä ravinto ja ympäristöolosuhteet.

Yhteenveto: pitkäikäinen viittaa siis ominaisuuteen, jossa yksilö tai laji eroaa suurella elinajallaan yleisestä trendistään, ja termiä käytetään sekä kuvailevasti että tieteellisesti kontekstissa elinkaaren tutkiminen.