Pintamallinnukset

Pintamallinnukset on termi, jota käytetään kuvaamaan pintojen kuvioiden, tekstuurien ja rakenteiden muodostumista, havaitsemista sekä esittämistä. Se kattaa sekä luonnolliset että valmistetut pinnat sekä fyysiset että digitaaliset representaatiot. Käyttökohteita ovat muun muassa geologia, arkeologia, materiaalitutkimus, biologia, tekstiilisuunnittelu ja tietokonegrafiikka.

Pinnan pintamallinnuksia esiintyy monin tavoin. Luonnossa ne voivat ilmetä kivilajien, mineraalien tai kasvien ja eläinten ihon sekä lehtien pintakuvioissa. Arkeologiassa ja taiteessa pintamallinnuksia tutkitaan koristeiden, kaiverrusten tai hiojälkien kautta, jotta voidaan ymmärtää tekniikoita, kulttuurihistoriaa ja aikakautta. Teollisuudessa pintamallinnukset viittaavat tarkoituksellisesti tuotettuihin tekstuureihin tai viimeistelyihin, jotka vaikuttavat kulutukseen, luonteeseen ja visuaaliseen ilmeeseen.

Metsästämisen ja tutkimuksen lisäksi pintamallinnuksia analysoidaan ja mitataan. Yleisimmät menetelmät ovat mikroskooppiset tutkimukset, profilometria ja skannaustekniikat, joiden avulla voidaan kuvata ja kvantifioida pintarakenteita sekä karheutta tai karheusparametreja. Digitaalissa ympäristössä pintamallinnukset viittaavat pintojen geometriseen mallintamiseen: käytetään esimerkiksi NURBS-, Bezier- tai polygonal-malleja sekä jakautuneita pintarakenteita visuaalisen esittämisen ja simulaation tarpeisiin.

Etymologisesti termi korostaa pintojen kuvauksellista ja mallinnuksellista ulottuvuutta, ja sen tarkka merkitys voi vaihdella ala ja konteksti huomioiden.