Pinnoitusprosesseja

Pinnoitusprosesseja ovat menetelmät, joilla kappaleen pintaan muodostetaan ohut kerros toista materiaalia. Tavoitteita ovat korroosionkeston parantaminen, kulutuskestävyys, johtavuus, estetiikka sekä pinnan vastustus kyvyn muille kemikaaleille tai lämpötilavaihteluille. Pinnoitusmenetelmät ja -tyypit määräytyvät käyttökohteen mukaan sekä kappaleen ominaisuuksien ja alustan mukaan.

Elektrolyyttinen pinnoitus (elektroplating) muodostuu sähkövirran avulla liuoksessa, jossa kappale toimii elektrodina. Prosessi sisältää esikäsittelyn, kiinnitys- ja suojakerroksen rakentamisen sekä lopetuksen. Yleisiä pinnoitteita ovat nikkeli, kupari, kromi sekä sinkkikromi. Elektrolyyttinen menetelmä kattaa sekä pinnanparannuksen että koristepinnan tuottamisen.

Galvanoiminen on laajempi termi, joka kattaa sähkökemialliset pinnoitukset, usein sinkillä (sinkkivalu) tai sen seoksilla, sekä tärkeitä käyttötarkoituksia kuten korroosion suoja. Esimerkit: sinkkipinnoitus, nikkelöinti ja kromipinnoitus.

Fysikaaliset ja kemialliset höyrystyspinnoitukset ovat vakuumikäyttöisiä prosesseja, kuten PVD (Physical Vapor Deposition) ja CVD (Chemical Vapor Deposition). Näissä kerrokset muodostuvat kaasualustasta substraatiin joko fyysisellä siirtämisellä tai kemiallisella reaktiolla. Niillä saavutetaan usein hyvin kovia ja kestäviä kerroksia, kuten TiN tai muita kovapinnoitteita.

Pulveripinnoitus ja terminen ruiskutus ovat toisinaan vaihtoehtoja, joissa kuuma, kuiva tai terminen materiaali ruiskutetaan ja kiinnittyy kappaleen pinnalle. Maalaus ja pulveripinnoitus tarjoavat laajoja väri- ja kestävyysvaihtoehtoja sekä ympäristövaikutusten huomiointia.

Pinnoitusmenetelmän valinta perustuu suojauksen, kestävyyden, ulkonäön, kustannusten ja ympäristövaatimusten tasapainoon.