Perusparantamiseen

Perusparantamiseen on suomalainen termi, joka kuvaa perustason kuntoutusprosessia, jonka tavoitteena on palauttaa tai ylläpitää henkilön toimintakykyä sairauden, vamman tai vammautumisen jälkeen. Termi muodostuu perus- (basic) ja parantaminen (kuntoutus tai toipuminen) - sanoista ja sitä käytetään terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen keskusteluissa kuvaamaan oleellista kuntoutusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa itsenäinen selviytyminen ja arkipäiväiseen osallistumiseen mahdollisimman varhain.

Tavoitteet ja laajuus: Tavoitteena on palauttaa riippumattomuus päivittäisissä toiminnoissa, liikkumisessa, viestinnässä, kognitiivisissa taidoissa sekä sosiaalisessa osallistumisessa. Se keskittyy usein päivittäisten toimintojen hallintaan, työkyvyn säilyttämiseen tai palauttamiseen sekä osallistumiseen perhe- ja yhteisöelämässä. Perusparantaminen nähdään yleisesti alkupisteenä, jota voidaan täydentää erikoiskuntoutuksella tarpeen mukaan.

Lähestymistapa: Moniammatillinen arviointi tunnistaa toiminnalliset rajoitteet ja tavoitteet. Toimenpiteisiin voivat kuulua fysioterapia, toimintaterapia, harjoittelu päivittäisissä tehtävissä, avustavien laitteiden käytön opastus, kotiympäristön mukauttaminen sekä omaishoitajien koulutus ja itsehoidon tukeminen. Asiakaslähtöinen suunnittelu huomioi yksilön tavoitteet, mieltymykset ja elämäntilanteen.

Sijoituspaikat: Toiminta voidaan järjestää sairaaloissa, poliklinikoilla, kuntoutuskeskuksissa tai kotona, ja sitä koordinoivat yleensä monitieteiset tiimit monialaisena yhteistyönä.

Tulokset: Onnistumista mitataan päivittäisten toimintojen suoriutumisen, liikkumisen, itsenäisyyden ja osallistumisen paranemisella sekä kustannusvaikuttavuudella ja elämänlaadulla. Toteutus vaihtelee alueittain ja palvelujärjestelmän mukaan.