Perusadjektiivit

Perusadjektiivit ovat suomen kielen adjektiivien yleisimmän tason muotoja, joilla ilmaistaan ominaisuutta tai laatua sellaisenaan. Ne esiintyvät usein sanakirjamukaisessa muodossa ja toimivat adjektiiveina sekä määritteiden että predikatiivisten lauseiden yhteydessä. Määritteet voivat olla etu-, maininta- tai roolissa määritelmän mukaan: esimerkiksi nopea auto, iso talo.

Perusadjektiivit taipuvat nominaalisen sanan kanssa luvun ja adjektiivin lajin mukaan. Adjektiivit taipuvat samaan tapaan kuin substantiivit: yksikkö, monikko, sekä nominaali- ja osin partitiivimuodot. Esimerkiksi sanoista nopea ja iso voidaan muodostaa sekä yksikön että monikon muotoja sekä erilaisten sijamuotojen yhteydessä: nominaalisessa yksikössä nopea, iso; genetiivissä nopean, ison; partitiivissa nopeaa, isoa; nominaalissa monikossa nopeat, isot; genetiivissä nopeiden, isojen; partitiivissa nopeita, isoja.

Vertailut ja astemääritys kuuluvat perusadjektiiveihin. Suora aste-merkintä muodostuu yleensä suffixeillä kuten -mpi (nopea → nopeampi) ja superlatiivilla -in tai epäsäännöllisillä muodoilla, esimerkiksi nopein. Epäsäännöllisiä astemuotoja ovat hyviä esimerkkejä: hyvä → parempi → paras. Tämän lisäksi joissain yhteyksissä käytetään adjektiiveja myös komparatiivisesti epäsäännöllisesti, kuten isompi ja isoin.

Syntaktisesti perusadjektiivit voivat esiintyä määritteidenä ennen substantiivia sekä predikatiivina kopulaverbin jälkeen: Auto on nopea. Heikkojen ja vahvojen adjektiivien ero on lähinnä käytännön tausta, ei itsenäisenä sääntönä, ja useimmat arkipäivän adjektiivit kuuluvat tähän luokkaan.

Lopuksi perusadjektiivit muodostavat perustan suomen adjektiivijärjestelmälle, ja niiden oikea taivutus sekä aste, taipuminen ja yhteensovittaminen muun lauseen kanssa ovat keskeisiä suomen kielen taivutusominaisuuksia.