Perintöohjelmiston

Perintöohjelmisto, tunnettu myös käsitteenä legacy software, viittaa vanhempiin ohjelmistoihin ja järjestelmiin, joita käytetään yhä tuotannossa. Näillä järjestelmillä on usein pitkä kehityshistoria ja ne ovat kiinnittyneitä nykyisiin liiketoimintaprosesseihin, tietokantoihin, laitteistoon tai vanhoihin infrastruktuuriin. Perintöohjelmistoja voidaan kohdella sekä organisaation kriittisinä että vanhentuneina teknologioina, riippuen niiden vaiheesta ja kontekstista.

Ominaisuuksiin kuuluu usein monimutkainen koodikanta, heikko dokumentaatio, vaikeasti toteutettavat muutokset sekä riippuvuudet vanhentuneista teknologioista. Ne saattavat toimia erillisinä verkkopalveluina tai sulautetuissa järjestelmissä, ja niiden ylläpito voi vaatia erityisiä osaajia, vanhoja kehitystyökaluja sekä vanhempia käyttöjärjestelmä- tai toimilaitteistoympäristöjä. Koska ne ovat tiiviisti osa liiketoimintaprosesseja, niiden päivittäminen tai korvaaminen voi olla kustannuksiltaan ja riskitasoltaan merkittävää.

Haasteisiin kuuluvat turvallisuusriskit, huono tuki tai päivitysten loppuminen, sekä tiedon siirtämisen ja järjestelmien yhteensopivuuden komplikaatiot. Lisäksi monissa tapauksissa organisaatiot kannattavat perintöohjelmistoja pitkäjänteisesti, jotta liiketoiminta ei pysähdy, tai siksi, että suuri osa datasta ja prosesseista on rakennettu niiden päälle.

Modernisointi- ja migraatiostrategiat pyrkivät vähentämään riippuvuuksia perintökehitykseen. Tyypillisiä lähestymistapoja ovat rajapintojen ja kapseloinnin lisääminen, vanhan järjestelmän strangler-tyyppinen siirtäminen, jatkuvat rajapintapalvelut sekä vaiheittainen siirtymä uuteen arkkitehtuuriin. Tavoitteena on parantaa turvallisuutta, joustavuutta ja ylläpidettävyyttä samalla kun liiketoiminta säilyy toiminnassa.