Paternitytutkimuksissa

Paternitytutkimuksissa tarkoitetaan biologisen isyyden selvittämistä DNA-tutkimusten avulla. Tutkimus perustuu lapsen ja mahdollisen isän perimän geneettisen materiaalin vertailuun, ja tulos esitetään todennäköisyytenä isyyden varmuudesta.

Menetelmät koostuvat yleisimmin autosomaalisista STR-merkki-informaatiosta (short tandem repeats). useita loci analysoidaan, tyypillisesti noin 15–20. Lapsen ja epäillyn isän perintä verrataan, usein äidin DNA:n käyttö helpottaa tulkintaa ja vähentää epävarmuutta. Paternity Indexin tai Combined Paternity Probability -lukuja käytetään tuloksen ilmaisemiseen; korkea todennäköisyys viittaa isyyteen, matala taas ei. Laadunvarmistus ja oikeudellinen tulkinta edellyttävät asianmukaista laboratorio- ja näytehallintaa sekä luovuttajien suostumusta.

Näytteet otetaan tavallisesti posken sisäpinnalta kevyesti otetuilla suojatuilla swabeilla tai verinäytteillä. Prenataalisessa isyyden selvittämisessä on mahdollista käyttää äidin verestä erittyvää sikiön DNA:ta, jolloin isyyden arviointi voidaan tehdä ennen syntymää. Näissä tapauksissa testiä säätelevät erityiset eettiset ja oikeudelliset periaatteet sekä käytännön rajoitteet.

Sovellukset ovat sekä epävirallisia (yksityiskäyttö, perheenelatusasiat) että oikeudellisia (tuomiopäätökset, elatus). Tulosten yhteydessä korostetaan suostumuksen merkitystä, yksityisyyttä ja näytteiden asianmukaista hallintaa. Paternitytutkimukset eivät todenna muuta kuin biologisen isyyden; ne eivät kerro sosiaalisesta vanhemmuudesta tai muista perhesuhteista.