PETkuvantamiseen

PET-kuvantaminen, eli positron emission tomography -kuvantaminen, on nukleaarilääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka pyrkii havainnoimaan kudosten aineenvaihduntaa ja molekulaarisia prosesseja käyttämällä radiolääkkeinä annettavia radiotraceereita. Radiolääke emittoi positroneja, joiden kumuloituessa tapahtuu annihilaatio-hetkiä ja gammasäteitä, joita PET-laitteet mittaavat. Kuvissa näytetään signaalin jakautuminen elimistössä, ja tuloksia tulkitaan usein yhdistämällä PET:n toiminnallinen kuva anatomisen kuvantamisen, kuten tietokonetomografian (CT) tai magneettikuvaamisen (MRI), kanssa. PET/CT on yleisin yhdistelmä.

Käytetyt radiotracerit ja käytännöt: Yleisin tracer on energiayhteensopiva fluorodeoksiglukosi (FDG), joka jäljittelee glukoosia ja heijastaa kudosten metaboliikkaa. Sitä käytetään laajasti syövän diagnostiikassa, sekä seuraamaan hoitojen vaikutusta. Muita tracer-lajia on käytetty esimerkiksi aivoperäisten sairauksien tutkimuksessa (kuten amyloid- tai tau-pitoisuuksia kuvaavat tracers), dopaminergistä toimintaa mittaavat tracerit ja sydämen verenkiertoon liittyvät tracers. Tutkimukseen liittyy yleensä paaston tarve FDG:n käytössä sekä odotusaika willen tracerin jakautumisen varmistamiseksi. Tutkimuksessa voidaan käyttää sekä PET/CT että PET/MRI -yhdistelmää.

Sovellukset ja rajoitteet: PET-kuvantaminen on erityisen arvokas onkologian, neurologian ja kardiologian alalla, sillä se paljastaa metabolisia muutoksia jo ennen rakenteellisia muutoksia. Rajoitteita ovat korkea kustannus, saatavuus, säteilyaltistus ja joidenkin löydösten epäspesifisyys sekä rajoitettu resonanssikyky tietyissä kudoksissa. Tutkimukset vaativat koulutettua tulkkaa, ja tulkinta perustuu sekä tracerin jakautumiseen että kliiniseen kontekstiin. Tulevaisuudessa kehitetään uusia tracereita sekä parannetaan kuvien määritystä ja yhdistämistä muuhun kuvaamiseen.

---