Radiolääke

Radiolääke on lääke, joka sisältää radioaktiivisen isotoopin tai on sidottu radioaktiiviseen merkkiöön. Sen farmakologinen osa kohdistuu tiettyyn kudokseen tai biologiseen prosessiin, ja radioaktiivinen komponentti mahdollistaa kuvantamisen tai säteilyn hoitavan vaikutuksen. Radiolääke voi siten toimia sekä diagnostiikkaan että hoitoon.

Käyttötarkoitukset jaetaan diagnostisiin ja terapeuttisiin. Diagnostiset radiolääkkeet kerääntyvät tai kertautuvat elimistön tiettyihin osiin, ja niiden radioaktiivinen hehku mahdollistaa kuvantamisen sekä funktionaalisen informaation saamisen (esim. PET- tai SPECT-kuvat). Terapeuttiset radiolääkkeet kohdentavat radioaktiivisen säteilyn suoraan sairaisiin soluihin tai kudoksiin, mikä voi hidastaa tai tuhota syöpäsoluja tai lievittää oireita.

Valmistus ja laadunvarmistus ovat keskeisiä. Radiolääke suunnitellaan ja valmistetaan sterileissä tiloissa radiolääkevalmisteina. Radioisotoopin tuotanto tapahtuu ydinlaitoksissa, kuten kiertotekijöissä tai reaktoreissa, ja se liitetään kemialliseen lääkeaineeseen tai käytetään heti radiofarmaseuttisena valmisteena. Ennen käyttöä tehdään laadunvarmistus, johon kuuluvat steriiliys, pyrogenisuus, radiokemiallinen puhtaus ja määritetty aktiivisuus. Annostelu tapahtuu yleensä laskimoon, mutta joissain tapauksissa se annostellaan suun kautta, hengitysteitse tai muulla tavalla.

Turvallisuus ja sääntely ohjaavat radiolääkkeitä. Säteilyturvallisuutta seurataan potilaan ja hoitohenkilöstön altistuksen minimoimiseksi, ja annostelu sekä käyttö tapahtuvat lainsäädännön, lääketuotteiden säädösten ja hoitokäytäntöjen puitteissa. Esimerkkejä yleisistä radiolääke-tyypeistä ovat Tc-99m, joka käytetään monissa organiskapohjaisissa kuvauksissa, F-18 FDG PET-kuvauksissa sekä I-123/ I-131 kilpirauhastoiminnoissa; terapeuttisista aineista tunnetuimpia ovat Lu-177 DOTATATE neuroendokriinisten kasvainten hoidossa ja Ra-223-dikloridi eturauhassyövän oireenmukaisessa hoidossa. Radiolääkkeet ovat keskeinen osa nykyaikaista ydinlääketiedettä ja yhdistävät diagnostiikan ja hoidon elämyttömälle, kohdennetulle tasolle.