radiolääketyypeistä

Radiolääkkeet ovat lääkeaineita, jotka sisältävät radioaktiivisia isotooppeja. Näitä isotooppeja käytetään diagnostiikkaan ja hoitoon. Diagnostisissa sovelluksissa radiolääkettä annostellaan potilaalle, ja sen hajoamista tai jakautumista elimistössä seurataan ulkopuolisilla kuvantamismenetelmillä, kuten PET- tai SPECT-kuvantamisella. Tämä auttaa havaitsemaan sairauksia, kuten syöpää tai sydän- ja verisuonitauteja, varhaisessa vaiheessa. Hoitotarkoituksessa radiolääkkeiden radioaktiivisuus kohdistuu tarkasti sairaaseen kudokseen, kuten syöpäkasvaimeen, ja tuhoaa sen soluja.

Radiolääkkeiden valinnassa otetaan huomioon useita tekijöitä, kuten haluttu puoliintumisaika, energian tyyppi ja määrä, sekä se, miten lääke jakautuu elimistössä. Yleisiä radioaktiivisia isotooppeja ovat esimerkiksi teknetium-99m, jodia-131 ja lutetium-177. Puoliintumisaika on kriittinen tekijä, sillä sen on oltava riittävän pitkä, jotta lääke ehtii jakautua elimistöön ja tavoittaa kohdekudoksen, mutta samalla riittävän lyhyt, jotta säteilyannos potilaalle ja ympäristölle pysyy hyväksyttävällä tasolla. Radiolääkkeitä annostellaan tyypillisesti suonensisäisesti, suun kautta tai hengittämällä. Käyttö vaatii erikoisosaamista ja valvottuja olosuhteita säteilyturvallisuuden varmistamiseksi.