dopaminergistä

Dopaminergistä tarkoitetaan niitä hermoston osia, joissa dopamiini toimii pääasiallisena viestiaineena. Dopamiinin syntetisoituminen alkaa tyrosiinin muuntamisesta, ja sen tuotantoa säätelee tyrosiinihydroksylaasi sekä DOPA-dekarboksylaasi. Dopamiini varastoidaan synapsisäiliöihin ja vapautuu nimensä mukaisesti synaptiseen tilaan, jossa se voi sitoutua D1- tai D2-lajityypin reseptoreihin (D1-, D5-lajit sekä D2-, D3-, D4-lajit). Tämän jälkeen dopamiini poistuu synapsisesta takaisin presynaptiseen neuronin kautta dopamiinin takaisinottoa (DAT) käyttäen, tai hajotuu monoaminooksidaasi (MAO) ja COMT-entsyymiä pitkin.

Tärkeimmät dopaminergiset tiet ovat nigrostriatale, mesolimbinen ja mesokortikaalinen sekä tuberoinfundibulaarinen reitistö. Nigrostraitaalinen tie kulkee substantialia nigra -alueelta putameniin ja säätelee liikkeitä sekä motorisia oppimiskykyjä. Mesolimbinen ja mesokortikaalinen reitit liittyvät palkkiojärjestelmiin, motivaation, tunnereaktioihin sekä kognitioon. Tuberoinfundibulaarinen tie vaikuttaa prolaktiinin eritykseen aivolisäkeperäisesti.

Toiminnan arvoa kuvaa dopaminergisen järjestelmän merkitys motorisissa toiminnoissa, motivaation ja palkkion käsittelyssä sekä kognitiivisissa prosesseissa ja endokriinisessa säätelyssä.

Kliinisessä mielessä dopaminergiikkaan liittyvät sairaudet ja hoitomuodot ovat keskeisiä. Parkinsonin taudissa dopaminerginen viestintä on vajaakäytössä, ja hoitoon kuuluu L-DOPA- tai dopamiinireseptorijohdoksiin vaikuttavia lääkkeitä sekä MAO-B- tai COMT-inhibiittoreita. Psykiatriassa dopamiinergian liiallinen toiminta mesolimbisessa reitissä liittyy skitsofrenian oireisiin, minkä vuoksi käytetään D2-salpaajia. Dopaminergisia vaikutuksia hyödyntävät myös stimulantit sekä ADHD:n hoidossa käytetyt lääkkeet.