Pölyttäminen

Pölyttäminen on kasvin lisääntymisprosessi, jossa siitepöly siirretään heteistä stigmaan tai muuhun sopivaan hedelmöitykseen. Kun siitepöly tarttuu yhteensopivan kasvin stigmaan, siitepöly itää ja muodostaa siitepölyputken, joka etenee tyvelle munasolulle. Siellä tapahtuu hedelmöitys, ja muodostuu zygotti, joka kehittyy siemeneksi. Siemenet sekä niihin liittyvät hedelmät ovat kasvin lisääntymisen lopullinen tuotanto.

Pölyttäminen voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: biotisiin (eli biologisiin) ja abioottisiin. Biotillinen pölyttäminen tarkoittaa etenkin hyönteisten, lepakoiden tai erilaisten lintujen välittämää siitepölyä, mutta myös tuulipölytys on joskus biotillistä. Abiottinen pölytys puolestaan tapahtuu ilman eläinpölyttäjiä, esimerkiksi tuulen tai veden vaikutuksesta. Monesti kasvikunnassa pölytystapa on sopeutunut tietynlaisiin pölyttäjiin: kukkia voidaan muokata houkutteleviksi tietyille pöllyttäjille.

Autopölytys (itsepölytys) ja ristipölytys (ristipölytys) ovat tärkeitä käsitteitä. Itsepölytyksessä kukka käyttää oman pölyn hedelmöittämiseen, kun taas ristipölytyksessä pöly on peräisin toisesta kasvista, mikä usein lisää geneettistä monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä.

Pölyttämisellä on sekä ekologinen että taloudellinen merkitys. Monien kukkivien kasvien, kuten viljelykasvien ja hedelmäkasvien, tuotto riippuu pölytyksestä. Ilmastonmuutos, elinympäristöjen häviäminen ja kemialliset torjunta-aineet voivat heikentää pölyttäjien saatavuutta ja siten kasvien lisääntymistä ja satoa.