Osseointegraatio
Osseointegraatio on biologinen prosessi, jossa elävä luukudos muodostaa suoran rakenteellisen ja toiminnallisen yhteyden implantin pinnan kanssa. Tämä yhteys muodostuu ilman välivaiheena olevia fibrosejä, jolloin implantti saa kiinnittyvän ja kestävän tuen sekä puristus- että vetorasitukselle.
Historian mukaan osseointegraation käsite kehitettiin 1950–1960-luvuilla ruotsalaisen tutkijan Per-Ingvar Brånemarkin tutkimuksissa, ja ensimmäiset osseointegroidut hammasimplantit toteutettiin
Mekanismin kannalta keskeistä on materiaalin biokompatibiliteetti sekä implantin pinnan ominaisuudet. Yleisimmin käytettävä materiaali on titaani tai
Käytännössä osseointegraatiota hyödynnetään hammasimplanteissa sekä ortopedisissa implantaatioissa, kuten nivel- tai raajaintää käytettäessä. Hyödyt ovat pitkäaikainen kiinnitys