implantaatioissa

Implantaatioissa tarkoittaa prosessi, jossa elimistöön sijoitetaan keinotekoinen tai biologinen implantti tai jossa elimistöön asennetaan laite, joka parantaa toimintaa tai korjaa puutteita. Termi kattaa useita lääketieteen aloja: hammas-, ortopediset, neuro- sekä sensoriset implantaatit sekä muut kehon toimintoja tukevat laitteet. Implantaatit voivat olla pysyviä tai tilapäisiä, ja ne suunnitellaan kunkin potilaan tarpeiden mukaan.

Yleisiä implantaatioalueita ovat hammasimplantaatiot, joissa hammassyvyihin kiinnitettävä implantti tukee keinotekoista hammasta. Ortopedisissa implantaatioissa käytetään esimerkiksi nivelen, luiden tai pehmyt- ja endoproteesien korvaamisessa. Neuro- ja sensorisissa implantaatioissa voidaan sähköisesti stimuloida aivo- tai keskushermoston toimintaa, tai palauttaa kuulo-, näkö- ja tasapainotoimintoja sekä valvontaa protokollilla.

Toimintaperiaate perustuu usein biokompatibiliteettiin ja luun kiinnittymiseen. Esimerkiksi osseointegraatio tarkoittaa luun kasvua implantaatin pintaan, jolloin kiinnitys muuttuu vakaaksi. Biomateriaalien, pintapinnan ja suunnittelun optimointi ovat keskeisiä tutkimusalueita. Laitteiden toimivuutta seurataan pitkällä aikavälillä potilaan arvioilla sekä kliinisillä tutkimuksilla.

Riskit ja turvallisuus huomioidaan yksilöllisesti. Mahdollisia komplikaatioita ovat infektio, hylkimisreaktiot, implantin epäasiallinen toiminta tai ympäristön reagointi. Hyödyt voivat olla ratkaisevia, kuten paraneminen, toimintakyvyn palautuminen tai elämänlaadun kohentuminen.

Sääntely ja tutkimus korostuvat. Implantaatioiden käyttöön liittyy anestesia-, kirurgia- ja laitteistoperusteet sekä potilasturvallisuus. Kliininen kehitys hyödyntää biomateriaaleja, 3D-tulostusta ja digitalisaation tarjoamia ratkaisuja.