Osittaisuus

Osittaisuus on ajattelun tai toiminnan puolueellisuutta, jossa arviointi tai päätöksenteko kiinnittyy tiettyyn henkilöön, ryhmään, ideaan tai lopputulokseen enemmän kuin objektiiviseen näkemykseen. Se voi olla sekä tietoista että tiedostamatonta ja juontaa usein henkilökohtaisista tavoitteista, sosiaalisista identiteeteistä tai ryhmäjäsenyyksistä.

Osittaisuus ilmenee monilla elämän alueilla, kuten työyhteisössä, politiikassa, mediassa ja oikeudellisissa prosesseissa. Esimerkkejä ovat in-group-favorointi, ystävien tai kumppanien suosiminen julkisen tai työnantajan päätöksenteossa sekä oletuksiin nojaava tulkinta todistusaineistosta.

Osittaisuus heikentää päätösten tasapuolisuutta ja laatua, lisää epäluottamusta sekä voi ylläpitää tai vahvistaa sosiaalisia epätasa-arvoja. Se ilmentyy rekrytoinnissa, palkitsemisessa, oikeudellisessa harkinnassa ja journalistisessa raportoinnissa.

Taustatekijöitä osittaisuuteen ovat identiteettipohjaiset motivaatiot, ryhmäjäsenyyden vaikutus sekä kognitiiviset harhat kuten vahvistusharha ja valikoiva huomiointi. Rakenteelliset tekijät, kuten läpinäkyvyyden puute, epäyhtenäiset kriteerit ja valvonnan puute, voivat edistää puolueellisuutta.

Vähentäminen perustuu käytäntöihin kuten anonymisointi hakijoiden osalta, ennalta määritettyjen kriteerien noudattaminen, strukturoitu päätöksenteko, monimuotoiset tiimit, biasin tiedostamisen koulutus sekä ulkopuoliset auditoinnit ja läpinäkyvät päätöskäytännöt.

Osittaisuus on yleistermi, jolla viitataan sekä yksilöllisiin asenteisiin että yhteiskunnallisiin rakenteisiin; sen tunnistaminen ja korjaavat toimet ovat keskeisiä oikeudenmukaisuuden ja laadukkaan päätöksenteon kannalta.