Ortodoksisuus

Ortodoksisuus on termi, jolla viitataan oikeaan oppiin ja omaksuttuun vakaumukseen sekä yleisemmin ortodoksiseen perinteeseen. Etymologisesti sana juontaa kreikan sanoista orthos 'oikea, suora' ja doxa 'oppi, mielipide'.

Uskonnollisessa mielessä ortodoksisuus tarkoittaa erityisesti itäisen kristillisen perinteen ilmentymää. Keskeisiä piirteitä ovat apostolinen perimä, pyhien kirjoitusten sekä traditioiden asema ja liturginen elämä. Ortodoksisessa kirkossa opillinen oikeaoppisuus ja sakramentaalinen elämä nähdään yhteen kuuluvina. Seitsemän sakramentin säilyttäminen, ikonien kunnioittaminen sekä liturgisen elämän rikas rituaalisuus kuuluvat käytännön uskonnolliseen elämään.

Historian valossa ortodoksisuus juurtui varhaiskristilliseen maailmaan ja kehittyi erkaantumien kautta. Vuonna 1054 pidetty Suuri kirkolliskokous johti idän ja lännen kirkkojen eriytymiseen – tästä vakiintui itäinen kristillinen perinne, jota kutsutaan ortodoksisuudeksi. Myöhemmin Chalcedonin kirkolliskokouksen (451) erilleen syntyi Oriental Orthodoxy. Nykyään ortodoksinen kristillisyys on maailmanlaajuinen kirkkokuntien perhe, jolla on vahva asema Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Venäjällä, sekä yhteisöjä ympäri maailmaa.

Suomen ortodoksinen kirkko on Itäisen ortodoksisen perinteen suomalainen osa, joka kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Se muodostaa vähemmistön suomalaisessa uskonnollisessa maisemassa ja ylläpitää omaa seurakunta- ja liturgista elämäänsä sekä kulttuurisia yhteyksiä muuhun itäiseen kristillisyyteen.

Ortodoksisuus voi viitata myös yleisesti vakaumukseen, joka noudattaa perinteisiä, laajasti hyväksyttyjä oppeja. Sitä käytetään sekä uskonnollisessa että ei-uskonnollisessa kontekstissa kuvaamaan oikeaoppisuutta tai konservatiivista näkemystä.