Opioidit

Opioidit ovat keskushermoston mu‑opioidireseptoreihin sitoutuvien aineiden ryhmä, joka kattaa sekä luonnolliset opiaatit että semi- ja täyssynteettiset yhdisteet. Luonnollisia opiaatteja ovat morfiini ja kodeiini; semi-synteettisiä esimerkkejä ovat heröiini, oksikodoni ja hydrokodoni; täyssynteettisiä opioideja ovat fentanyyli, metadoni sekä buprenorfiini. Opioidien vaikutukset voivat ulottua kivunlievityksestä mielihyvään ja sedaatioon sekä hengitysdepressioon; käytön riskit sisältävät toleranssin, fyysisen riippuvuuden ja mahdollisen yliannostuksen.

Käyttö: kliinisessä käytössä opioideja käytetään akuuttien ja kroonisten kiputilojen hallintaan, anestesiassa sekä palliatiivisessa hoidossa. Niiden käyttö on rajoitettua ja tarkasti valvottua riskien vuoksi. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa toleranssiin ja riippuvuuteen, jolloin annostelu ja seuranta ovat olennaisia.

Toimintamekanismi ja haittavaikutukset: opioideja aktivoivat mu‑opioidireseptoreita, mikä vähentää kipuviestejä ja muokkaa kipukokemusta. Samalla ne voivat aiheuttaa mielihyvää sekä hengitysdepressiota. Yleisimmät haittavaikutukset ovat ummetus, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus, suun kuivuus ja myosis. Suurilla annoksilla ja yhdistelmissä alkoholin tai muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa riski hengitysvaikeuksiin kasvaa.

Väärinkäyttö ja hoito: opioidien väärinkäyttö voi johtaa riippuvuuteen, toleranssiin ja korkeaan yliannostuksen riskiin. Yliannostus on hätätilanne, jolle voidaan antaa opioidireseptoreita estävää naloksonia. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat reseptiseuranta, potilaskoulutus sekä laajat haittoja vähentävät toimenpiteet.

Hoito ja politiikka: opioidiriippuvuuden hoitoon kuuluu korvaushoitoja kuten metadoni- tai buprenorfiinahoito sekä naltreksonihoito, yhdistettynä psykososiaaliseen tukeen. Reseptien valvonta ja riskien vähentäminen ovat keskeisiä julkisessa terveydenhuollossa.