Omavastuullisuus

Omavastuullisuus on kyky ja toiminta, jossa yksilö kantaa vastuun omista teoistaan, päätöksistään ja niiden seurauksista sekä itselleen että muille. Se sisältää proaktiivisen sitoutumisen eettisiin ja yhteisön sekä työpaikan normien mukaisiin toimintoihin, sekä valmiuden tunnistaa, arvioida ja korjata toimintansa seurauksia. Termi yhdistyy sanoihin oma ja vastuu, ja sitä käytetään erityisesti koulutuksen, työelämän sekä julkisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Keskeiset ulottuvuudet ovat tieto velvoitteista, vapaaehtoinen sitoutuminen toimia moraalisten ja organisaation normien mukaisesti, kyky arvioida tuloksia ja ottaa vastaan palautetta sekä korjata virheitä, läpinäkyvyys viestinnässä sekä luotettavuus ja luottamuksen rakentaminen.

Konteksteja ovat esimerkiksi oppiminen ja itseohjautuvuus koulussa, työpaikoilla vastuullisuus tiimityössä ja johtamisessa sekä laadunvarmistus ja riskien hallinta. Julkisyhteisössä omavastuullisuus ilmenee vastuun kantamisena kansalaisille ja sidosryhmille, sekä toiminnan läpinäkyvyytenä ja eettisen harkinnan periaatteiden noudattamisena.

Suhde muihin käsitteisiin: omavastuullisuus eroaa pelkästä ulkoisesta vastuusta tai laillisesta vastuusta siinä, että se painottaa sisäistettyä, itseohjautuvaa standardia eikä pelkästään ulkoisia sanktioita. Sitä voidaan tukea rakenteilla ja kulttuurilla, jotka kannustavat itsesäätelyyn ja vastuulliseen päätöksentekoon.

Kehittäminen tapahtuu opetuksessa, which korostaa reflektointia, tavoitteenasetantaa, itsearviointia sekä palautekäytäntöjä, sekä organisaatioissa, joissa palkitaan vastuullinen toiminta ja eettinen toimintatapa. Joissakin tilanteissa liiallinen yksilöllisen vastuun korostaminen voi kuitenkin peittää rakenteellisia ongelmia, minkä vuoksi tasapaino yhteisen ja yksilöllisen vastuun välillä on tärkeää.