Oksidoitumisella

Oksidoitumisella tarkoitetaan kemiallista prosessia, jossa aine menettää elektroneja tai jonka hapetusluku kasvaa. Oksidoituminen on redox-reaktioiden yleisnimi: oksidantti ottaa elektroneja ja pelkistäjä luovuttaa niitä. Usein oksidointiin liittyy happea, mutta kaikki oksidatiiviset reaktiot eivät vaadi happea.

Mekanismin tasolla oksidointi merkitsee elektronien luovuttamista; samalla pelkistäjä hapettuu ja oksidantti pelkistyy. Esimerkkejä ovat raudan korroosio kosteassa ilmassa sekä palavien polttoaineiden reaktiot, joissa hiili- ja vetyatomien hapettuminen johtaa hiilidioksidin ja veden syntyyn. Biologisessa kontekstissa elektronit siirtyvät pelkistäjien kuten NAD+ ja FAD kautta, mikä johtaa substraattien hapettumiseen ja energiantuotantoon.

Esimerkkejä ja ilmiöitä: raudan korroosio, palaminen, fotoksidatiiviset reaktiot sekä soluissa tapahtuva oksidatiivinen fosforylaatio ja glukoosin hapettuminen soluhengityksessä.

Merkitys: oksidoitumisella on keskeinen rooli energiantuotannossa, aineiden kemiallisessa muokkauksessa ja ympäristöprosesseissa. Samalla oksidatiiviset reaktiot voivat johtaa haitalliseen oksidatiiviseen stressiin, jos soluissa kertyy liikaa reaktiivisia hapenlajeja.