hapetusluku

Hapetusluku on kemian käsite, jolla atomille annetaan oletettu varaus sen mukaan, miten elektronit katsotaan siirtyvän elektronegatiivisimmalle osapuolelle. Hapetusluvut toimivat laskentatyökaluina redox-tapahtumien ymmärtämiseksi ja yhdisteiden ominaisuuksien kuvailussa.

Säännöt ovat kokonaiskohteisia. Alkuaine puhtaassa tilassaan saa hapetusluvun 0. Yksittäiset ionit saavat hapetuslukunsa yhteen tai eroon niiden sähkövarauksesta. Vety on yleensä +1 ja happi yleensä −2, mutta poikkeuksia esiintyy (esim. hydraatit −1, peroksidit −1, joissain yhdisteissä happi voi olla positiivinen). Hapetuslukujen summa tavanomaisessa neutraalissa yhdisteessä on 0, ionissa sen varaus.

Esimerkkejä: vesi H2O: H +1, O −2 (kokonaisvaraus 0). typpihappo NO3−: N +5, O −2 × 3 (kokonaisvaraus −1). Rikki vetyhapessa H2SO4: S +6, O −2 × 4. Myös mangaan in permangaanat: MnO4−: Mn +7.

Käyttö ja rajoitteet: Hapetusluvut ovat työkalu kemiallisessa tasapainotuksessa ja redoksireaktioiden kuvaamisessa, eivätkä ne välttämättä vastaa todellista sähkövarautumista atomissa kovalenttisissa yhdisteissä. Siirtymämetallien yhdisteissä hapetusluvut voivat vaihdella useiden arvojen välillä, ja osittaiset varaukset voivat poiketa yksinkertaisesta oletuksesta. Nimeämisessä hapetusluvut usein ilmoitetaan sulkeissa esimerkiksi iron(III) kloridi.